Nyt on taas ollut niin älytön tauko, että oli pakko tulla kirjoittamaan kuulumisia! Aydan kehitys on ollu huimaa!
Ayda oppi juuri viikko ennen kuin täytti viisii kuukautta ryömimään taaksepäin, ja nousemaan konttausasentoon
Maanantaina hän oppi sitten ryömimään eteenpäinkin! Ja Ayda juo itse maitonsa pullosta jos pullon tarjoaa Aydalle. Nokkamuki onkin ihan seuraava ostos Aydalle!
Hampaat!♥ Eilen Ayda sai ensimmäisen hampaansa ikenen läpi, on niitä jo kauan tehtykin, tosin ei meillä ole ollut niin kamalaa se hampaiden tulo. Ja jo tänään puhkesi heti viereen toinen, osasin jo odottaakin sitä, meinaan se kuulotti jo ikenen läpi, mutta nyt se sitten tuntuukin pikku piikkinä ja näkyy valkoisena pikku hampaanynkänä ♥ Voi että kun voi hampaatkin tehdä aikuisen ihmisen iloiseksi..
Neiti on kova touhuamaan ja edelleenkin tosi määrätietoinen, jonka huomasin jo kyllä ihan vauva-vauva-aikana. Jos jotain kiinnostavaa nähdään (eli yleensä kaikki mitä ei Ayda saisi ottaa..) niin sen hän myös hakee tarmokkaasti ryömien, eli vetämällä käsillänsä koko muuta kroppaa perässänsä, haha! :D
Ja on siitä sitten tullut semmoinen äitin tyttö, että! Väsyneenä varsinkaan edes isi ei kelpaa. Ja tuo on vai ihanan imartelevaa, nähdä ja tuntea kuinka oma lapsi rakastaakaan äitiänsä, kuinka äiti on kaikki kaikessa! ♥ Niin on äitille tytärkin!

 Tämä nyt oli tämmöinen pikkuinen kuuluminen pitkän hiljaiselon jälkeen, mutta toivotaan pian vähän parempaa ja pidempää!

Tässä vielä joitain hetkiä meidän syksystä

Pikku iloja, kahvia ja lapsen hymyä.

Tässä muutama asia, pieniä ja suuria, joita arvostamme ja jotka tekee meidät iloiseksi. Tuntuu, että nyt on vain huonoja tapahtumia ollut peräkanaan, niin täytyy itseäkin muistuttaa niistä ihanista pikku jutuista, elämän pienistä iloista! ♥ 

Äitinä arvostan sitä ensimmäistä katsetta ja hymyä, jonka saan aamulla kun heräämme. Ja sitä edeltävää ihanaa enkelilasta, jota voisi tuijottaa tuntikaupalla sydän pakahtuneena.

Sitä lämmintä, luottavaista & kiitollista katsetta jonka Ayda minulle antaa, kun syötän lapseni.

Sitä kun saan tytön hymyilemään elämänsä edestä, sanomalla vain hilpeästi ''moikkis!'' (tai ihan mitä muuta hölynpölyä vaikka vain) 

Sitä kun Ayda vaatii vain ja ainoastaan äidin syliin, muu ei kelpaa. (♥äitin tyttö se on!)

Sitä, kuinka saan joka yö nukkua oman vauvani vieressä. 

Pelkkä Aydn katsominen on luksusta. Se on totta mitä niistä elämän pienistä asioista sanotaan..
Pakko vielä lisätä, se että jos Ayda joskus sattuu olemaan semi paikoillaan hoitopöydällä huolenpidon ajan, se vasta on ihanaa (helpottavaa), kun hän on kokoajan kääntyilemässä ja temppuilemassa! Iha älytöntä kuinka nopeasti oikeasti vauva-arki vierähtääkin eteenpäin, äsken vauvarakkaani oli vasta semmoinen 3-kiloinen nyytti, ja nyt hän osaa jo temppuilla ja vaatia asioita eikä hetkeäkän voi olla paikoillaan. Sekin on yksiparhaist asioista, että lähes päivittäin huomaa jotai uutta tai kehitystä Aydassa.

Naisena/ihmisenä annan arvoa perus jutuille. Kohteliaisuus ja hyvät tavat ovat kaiken A ja O.  Peruskunnioitus ja -arvostus on myös tärkeitä. Ihmiset joilta puuttuu nämä ei kovinkaan usein saa minussa heräämään minkäänlaisia positiivisia tunteita. Näitä arvostan ensimmäisenä ihmisissä, monen muun asian lisäksi, kuten luottettavuus.

Ihmisiset sikseen, uuden cosmon ilmestyminen on aina ihan huippua! Ai että ♥ Myös intohimo kenkiin tarkoittaa myös tietenkin sitä, että aina uudet kauniit kengät ovat parasta! Sydän kengillekkin ♥ Tuli meinaan ostettua semmoiset tuoss, mustat kiilakorot.

Hyvin keitetty kahvi, mustana: sekin jo saa hyvän mielen aikaseksi. Samoin jos kerrankin onnistuu perus helposti pukemaan hyvän asun. (ei 40x vaatteet pois - vaatteet päälle) Nautin suunnattomasi elämän pienistä rutiineista siis, juuri siitä aamukahvista, joka päiväisestä iltateestäni, Aydan syöttämisestä, Aydan kanssa leikkimisestä, ulkoilusta sekä vain yksinkertaisesta ajasta äidin ja tyttären kesken!

Lopuksi vielä Aydan lempi juttuja arjessa kuvina:

''Kroko''. Aydan yksi lempileuluista. Sen kanssa on naurettu, mutta niin myös ''itketty''...

Lattialla on aina kiva olla masulteen, (joka puolella on kiva olla masulteen) lelukaari väärinpäin...

...Ja näin ne ylettää suuhunkin siten!

Äitin puhelin on kova sana. Tosi kova sana.

Pinniksessä käydään vaan ja ainoastaan leikkimässä. Jos sinne yrittää väsyneen tytön viedä päikkäreille, ei tule mitään. Ayda vaan kääntyy yleensä ympäri masulteen ja alkaa höpsöttävääm, väsymyksestä mukamas tietoakaan.

Pinniksen mobiili on kanssa yksi niin ihana juttu. Musiikki ja kauniin väriset eläimet ovat Aydan juttu.

''Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.''

Nuo harmaa & pinkki tutti käy lelusta Aydalle, kun niissä on nuo kahvat, (oikea sana valinta:???) josta tuttia voi kätevästi riepotella, ja yleensä se kahva onkin parempi kuin itse tuttiosa, jos Aydalta kysytään..

Varpaat!! 

Hoitopöydällä on pienestä asti viihtynyt meidän tyttö. Se on vaan yksi lemppari paikoista. Vaikka mitään erikoista ei tehtäisikään, on siinä silti kiva olla. Yleensä omat kädet ja jalat alkavat kiinnostamaan kyseisessä paikassa kauheasti. Tuntuu siis että Ayda jotenki yhdistäisi /keskittäisi omaan kehoon tutustumisen tuonne pöydälle, jossa vaipat vaihdetaanm hygienia hoidetaan yms, missä ollaan kehon kanssa tekemisissä ylipäätään.

Purulelut on varsinkin nyt kova juttu. Tuo ja Kroko ovat Aydan ensimmäiset.

Baron! Ayda on aivan innoissaan koirasta ja haluaa koko ajan mennä rapsutteleaan ja tutkimaan Barskia. Koko kroppa heiluen, jalkoja myöten tietenkin.

Seurustelu ihmisten kanssa on kanss ihan ykkönen. Ja Aydahn ei vierasta, mitä vieraammannäköinen tyyppi, sen parempi!

Tein yksi päivä sen virheen, että annoin tytön mennä näppisten kimppuun... Enää ei sitten muuta halua tehdäkkään jos tietokone edes vilahtaa jostakin kulmasta, heti ollaan kädet ojossa menossa sen kimppuun!

<3// JAMIINA

Neuvola kuulumisia & niitä ihania pieniä ♥ arjessa

Pitkästä aikaa pakko tulla kirjoittelemaan kuulumisia... Kauhea insipraationpuutos ollut! 

Aydalla oli tänään 4-kuukautis neuvola, sitä onkin odotettu hirveällä innolla. Täällä rakastetaan neuvolakäyntejä! Aydakin oli ihan haltioissaan kaikista roikkuvista esineistä, värikkäistä leluista sekä hauskoista julisteista. Aydaa sylkyttäessä on huomannut ettei hän ole enää se sama kolme kiloinen vauva, vaan ihana pikku maitomasu painaakin jo! Painoa olikin jo yli 6200 grammaa ja pituutta oli tullut taas ihan reippaalla kädellä, ja Ayda oli jo 62,3cm! Tuleekohan Aydasta pitkä tyttö... Varmasti pidempi ainakin kun äitinsä, on jotenkin semmoinen kutina! Neuvolatäti ja lääkäri saikin osakseen Aydan meneväisyyttä, kun ei hetkeäkään voinut olla paikallaan vaan piti vaihdella kylkiä, pyöriä ja kääntyä masulteen jajaja... Myös ihana karjuminen alkoi, joka on nyt kova sana Aydalle. Välillä karjutaan esineille, äidille, ihan mille vaan, niin kovin että pää on oikein punaisena. Verisuoni siinä vielä katkeaa, siltä se ainakin välillä näyttää, mutta tyttö tykkää!

Huomenna tulee pientä juttua niistä pienistä suurista asioista jotka saavat meidät hymyilemään. Minun piti liittää se tähän, mutta en saanut kuvattua kaikkea, (jee uudella järkkärillä!!♥) joten päätin siirtä sen huomiseen.

Aamupäivät meillä päin:

Äiti vetää kofeinia, jotta jaksaa olla hereillä.       Ayda vetää unta, jotta jaksaa olla hereillä.

Web-kamerointia

Ollaan pelleiltty tänään web-kamera päällä täällä, eikä ole oikein mitään järkevää kirjoitettavaakaan niin tässä tämmöinen pieni kuvakollaasi.

(Anteeksi toi ''varasto'' pöytä tuolla taustalla. Se on menossa roskikseen ja tää kuva on siis otettu just täältä tyhjästä keskeneräisestä makkairista. Toni laittaa huomenna noi baarijakkarat kuntoon niin ne tulee tänne.)

Ps. Mä luulen et Aydalle alkaa tulemaan hampaita!

Kiljumista.

Aydan kehitys on huimaa. Tuntuu, että hän on kehittynyt joka ikinen päivä jotenkin! Niinkuin onkin, jos ei olla opittu uutta, niin ollaan kehitetty vanhaa.
Ayda oppi tasan viikko sitten sunnuntaina kiljumaan ja nyt koko viikko (varsinkin se seuraava maanantai) kiljuttu iloja,suruja, äsytyksiä ja vaikka mitä! Ärsytyksiä kiljahdettiin mm. kun Ayda hoksasi että hänellähän on varpaat! Se olikin sitten ärsyttävä havainto, kun ne ei tullutkaan vain suuhun niin kuin tutti, (Ayda tunnistaa tutin, ja osaa pyytää sitä maiskuttelemalla ja huudahtamallakin kevyesti jos oikein tekee mieli. Pitkään ollaan jo pullo tunnistettu ja osattu huudahdella maitoa mutta nyt tuttiakin!) eikä polvista vetäminen oikein tuottanut tulosta. Nyt kiljuttiin.
Noh, eipä mennyt kuin tasan kaksi päivää, niin Ayda kurkotti varpaisiin ja oli oikein tyytyväinen kun nyt pysty niitäkin hiplaamaan - niin tyytyväinen, että unohti haluavansa ne suuhun alunperin. Kyllä äiti on nauranut tällä viikolla tuota pientä ihanuutta ja ihmetellyt kuinka voi aikuinenkin ihminen olla näin haltioissaan ja innoissaan varpaiden löytymisestä siten sinne kiljuntaankin. Jee! Mutta niin on joku toinenkin nauranut täällä..
Täällä nimittäin hörähdetään naurahduksia, kun äiti nauraa, tyttö oikein pysähtyy kuuntelemaan tarkasti mitä se äiti nyt oikein tekee ja koittaa toistaa perässä nauruani, oikein kaulaa kurkottaen! Inana♥

Ja ei se tämän viikkoinen kehitys ja uuden oppiminen siihenkään lopu: tuntuu, että Ayda lähtisi liikkellekkin ihan milloin vain. Tai onhan hän jo lähtenytkin kierimään muutamat kerrat kyljet ympäri lattialla hengallessamme. Yölläkin kun laitan hänet nukkumaan viereeni, on hän seuraavan kerran herätessä täysin poikittain siitä mihin hänet laitoin. Unissaan kyljen vaihdot ovat myös nyt kova juttu. Vaikka Ayda alkoikin viisi viikkoisena kääntyilemään tahallisesti, (pari viikkoa hän kääntyili jatkuvasti ja kehitti taitojaan ja oppikin viikkojen lopussa masulteenkiin mennä) on käätyilystä tullut nyt vasta iso osa Aydan arkea ja onkin Aydan mielestä tosi cool ja hauska juttu!

Kiljuntaa, varpaita, naurahduksia sekä pientä kierimistä on mahtunut älyttömästi tähän viikkoon - varsinkin tuota ensimmäistä. Siinä se nytkin uniltaan herättyä, mitä muuta kuin kiljuu onnellisena hymyssä suin... Ja levähtää imemällä peukaloa, purulelua, harsoa, paitaa, ihan mikä vain siinä kädenulottuvilla sattuu olemaan!

Takaisin kotiin lähdössä iso-mummolta!     &    Näin keskittyneesti nyrkkiä kuuluu syödä, jos ette tienneet!

Käytiin Tonin mummonkin luona pitkästä aikaa eilen kahvittelemassa. Ayda olikin ihan mini vielä, kun käytiin kyläilemässä.

Koko perhe nautti koko matkan sinne ja takaisin luonnosta, varsinkin Ayda. Tullut äitiinsä, kun tykkää ulkoilla ja hyppiä metsissä - mitä vihreämpää, sen viihtyisämpää.

Päästiin myös raivon alle, kun todistettiin jonkun heittävän perunalla (!?) ohi ajavaa autoa! Kuski äkkijarrutti ja lähti peruuttamaan takaisin t-risteyttä kohti. Mies (kyllä, se oli ihan täysikasvuinen mies) lähti juoksemaan risteyksestä pihoja kohti ja auto pysähtyikin sitten meidän kohdalle. Autolta astui ensimmäisenä ulos nainen, joka alkoi huutamaan saksaksi.. Pakko myöntää, että kyllä ärsyttä niin paljon, että meille tultiin siitä huutamaan, kun kävelemmä vain sattumalta ohi! No huusin takaisin naiselle englanniksi, että mitä hän meille raivoaa, kai hän nyt näki, että kävelimme kohti suojatietä. Tässä vaiheessa autosta nousee mieskin, ja huomasin pari pelokkaan näköistä pientä kasvoakin takapenkillä. He tarkistivat toiselta puolelta jotai jälkiä ilmeisesti auton kyljestä ja tulevat taas huutamaan jotain, en voi sanoa varmaksi mitä, mutta olin kuulevinani jotain heittäjästä ja siitä että oltiin siinä vieressä. Ohhoh, sanoin takaisin vain, että asia ei minulle kuulu eikä minua rehellisesti sanottuna voisi vähempää nyt kiinnostaa. Ehkä taisin sanoa pari rumaa sanaakin, ennen kuin käänsin selän ja lähdin pois. Ehkä...
Jälkeen päin tilanne oli vain hauska, mutta kyllä se hetken ärytti, että vaunuja työntäville tullaan huutamaan asiasta joka ei liittynyt mitenkään meihin, ja hekin kyllä näkivät miehen, ja lähtikin vielä etsimään häntä pihoilta päin.

Anteeksi ilmeeni, mutta parempaa kuvaa ei ole minusta tuolta päivältä. Ensimmäisen syksyinen pukeutumiseni! Heh!

Lupasin tänään tosi kovaa tekstiä, mutta tämä nyt oli tälläistä. Ei voi ymmärtää, kauheasti on ideoita ja suunnittelen päivästä toiseen vaikka minkälaista projektia, mutta sitten kun pitäisi ryhtyä hommiin, tulee kauhea inspiraationpuutostila! Makuuhuonekin on työn alla, kesken todella pahasti ja aina kun saan fiilikset ja innon lähteä edistämään sitä, inspiraatio katoaa hetkessä ja pää lyö tyhjää, enkä päässyt viimeksikään peilejä pidemmälle! Ja ette voi uskoa, mitä teksti ideoita minulla on blogiinkin, mutta siinä on aika ehkä suurempi tekijä.

Nyt olisikin kysyttävää, että 
mimmoisia ideoita teillä olisi makuuhuoneeseen, noin yleisesti?
Onko teillä henk.koht inspis-elvyttäjiä?

<3// Jamiina

Most favorite outfits, vol. 1

Vähän venyi asukokonaiuuksien laittaminen, mutta oikeasti en ole kerennyt! En ymmärrä miten jotkut kahdenkin lapsen äidit kerkiävät kirjoittamaan blogia lähes joka päivä, (kateellisena nostan siis hattua) kun minä juuri ja juuri kerkiän sen kerran viikossa ehkä, haaveillen kuitenkin joka päiväisestä postauksesta!
Mutta nyt ennen kun palataan takaisin vaateasiaan, Ayduskan pikapikakuulumiset!

Aydalla alkaa nyt rytmittyä päiväunetkin vuorokaudella, pari/kolme kertaa päivässä tyttö nukahtaa korkeintaan tunniksi lepuuttamaan silmiään. 
Päiväunet alkoi tuossa noin 3-4 päivää sitten, kun hän oppi kiljumisen jalon taidon. Koko seuraava päivä menikin kiljuessa ja illalla oltiin sitten niiiiiiiiin väsyneitä, että paha mielihän siinä vain tuli.
Myös liikkuminen on nyt paljon helpompaa ja tyttö varmaan kohta alkaakin rullaamaan täällä ympäri, kyljeltä toiselle ja taas. Eilen Ayda menikin ympyrää lattialla: Selältä mahalle, siitä kyljelleen ja takaisin selälteen ja tätä hän toisti minne suuntaan milloinkin! Ihana nähdä kuinka noin pieni vauva kehittyy ja vielä hirmu tahtia!

Lupailin, että jos kerkiän, kuvaan omiakin leppariasuja, mutta kappas vain, jäi kuvaamatta Aydankin vaatteista varmaan puolet! Elikkä tulossa on vielä ainakin osa 2 tai osa 3 ellei useampikin.

Housut on ihanan rennot, löysät ja helpot sammarit. Taskut ja rusetit ovat aivan ihana yksityiskohta viininpunaisissa sammareissa. (Kyllä, ei ollut kunnon kameraa ja värit ovat vääristyneet tässä..)

Rakastan kaikkia vauvan vaatteita, missä on röyhelöitä yms.! Keltaiset farkut ovat ihan aitoa farkkua, ne ovat vielä hieman väljät ja mahdollistaa siksi käytön vielä hetken ainakin. Farkku ei todellakaan ole mikään helpoin ja nopein vaatevaihtoehto, siksi näitäkin farkkuja käytetään vain erikoistapauksissa. Se tuo taas plussaa tasapainoksi tuolle miinukselle, että nämä oikeasti ovat lämmin vaihtoehto!

Pinkki pilkullinen Body ja  farkkulegginsit. Nuo ovat kaksi ehdotonta leppariani. Taas kerraan, tuo ihana hapsuinen takaosa: <3 isoisosydän! Ja mukavuus ja helppous on luokkaa 10! Ja en tiedä vaatekappaletta, jonka kanssa nämä ei olisi vielä sopinut yhteen! Bodyn sain ystäväni äidiltä kun Ayda syntyi, menee varmaan vielä kuukaudenkin päästä, onneksi! 

Luonnonvalkeat verkkarit, neon värisillä pikkuruisilla pilkuilla ja pinkeillä kiristysnauhoilla. Nuo ovat ihanat, lämpimät ja käytännöliset, miinus puoli on vain se, että näidn housujen kanssa ei sovi kovin moni body kaveriksi, kyseinen luonnonvalken bodyn lisäksi äskeinen pinkki body.

Tuo body... Uusi lempparini. Ostimme sen mummilta saadulta lahjakortilla noin kuukausi sitten. Ja houut muistuttavat hieman haaremihousuja ja ovat todella mukavat ja käytännöliset, sekä sopii lähes asun kuin asun kanssa! Aydalla on tänään ollut kyseinen asukokonaisuus yllänsä.

Muumi-college on tuore löytö lähikirppikseltämme ja vielä todella hyvä sellainen, sillä paita on tosi lämmin sekä mukava joka sopii oivasti tuleviin syksyisiin ilmoihin. Olen myös ihan rakastunut tuohon pinkkiin nappiin, joka on aivan ihana yksityiskohta muuten simppelissä paidassa. Pidän myös siitä, kuinka helmaa kohden paita levenee, joka tuo collegeen kivaa mekkomaisuutta. Ja vaikkakin väri onkin musta, tuo on todella tyttömäinen, ja päällä vielä tyttömäisempi, haha! Myyn sateenvarjossa on ihania glitteri-läiskiä!
Pinkit Espritin housut ovat jousavat sekä ihanan pirteät päällä. Ne ovat todella helppopukea ja ne ovat todella hyvät päälläkin.

Tässä oli nyt osa asuista ja toki yhdistelen asusteita keskenään, piti kuvata sekin mutten kerennyt, joten ensikerralla voi tulla yhditelyjäkin tämän asian yhteydessä. Tietenkin asujen yhdistely riippuu ihan säästäkin, päivän sisällöstä ynnä muusta sellaisesta. Jätin esimerkiksi toppi&sortsi-asut pois tästä postauksesta kokonaan, sillä niitä ei ole nyt taas hetkeen voinut pitää kun ilmat ovat alkaneet viiletä. (terveisin ikuistakesääsuomelle-toivova...)
Tykkään myös käyttää vauvoille sopivia asusteita asujen kanssa, kuten tossuja, kenkiä, villasukkia, hattuja, pipoja, huiveja...

Millainen pukija olen äitinä..

Pitää vielä kertoa hieman siitä millainen pukija olen äitinä, sillä olen niin paljon lukenut sekä kuullut joidenkin ihmisten suorastaan haukkuvan äitejä, jotka haluaa pukea lapsensa tyylikkästi, mutta korostan tässä myös että mukavasti sekä käytännöllisesti. Ei se tee minun mielestäni todellakaan äidistä huonoa, jos panostaa lapsensa vaatteisiin. Päin vastoin. Äiti haluaa lapsellensa aina parasta ja minullakin vaatteet kuuluu siihen listaan. Tottakai raja menee minulla siinä, mikä ei enää oikeasti ole mukava vauvan päällä, on liian vaikea pukea/riisua (vauvoilla kun niitä vaatteita joutuu useamman kerran vekslaamaan edestakaisin). Ayda onnekseni ei vihaa eikä rakasta pukeutumista. Hän ei vain välitä. Jos Aydaa jututtaa kun puetaan, ei pukeminen häntä häiritse tai estä höpöttämästä.

En myöskään pue lastani muita ihmisiä varten. Puen hänet ennen kaikkea hänen itsensä takia: suojaamaan auringolta, tuulelta, kylmältä, märältä. Pitämään hänet lämpimänä sekä mukavuutta yllä.
Aydakin kun on kesä-vauva, olemme miljoona kertaa mennyt ''ällörumissa'' haalareissa ulos, koska muut välikausivaatteet ovat aivan liian isoja..Ollaan me niissä idiootti-isoissa ulkovaatteisakin menty ulos muuten!

Yhteenvetona siis: mukavat vaatteet Aydalle, ulkokuori äidin silmän mukaan! Vielä loppuun vähän tämän päivän kuvia! Koitetaan saada tämä vaatepostaus hyvään vauhtiin, ettei menisi tässä välissä viikkoa ilman mitään kuulumisia! Jos ei niin vähintään joka toinen päivä koitan tulla jotain päivittämään edes, arkeni keskellä!

Tänään ensimmäistä kertaa unissaan Ayda oli kääntänyt äidille selän, kun heräsin aamulla. :((!
Kohta se menee jo kouluun...

Ayda kattelee ku äiti höpsöttää.

Löysin nää farkut kellarista kun kävin kaivamassa sieltä vanhan Longchamp laukkini! Oon pitkään kaivannut korkeavyötäröisiä farkkuja, ja ne löytykin omasta kellarista!

Tässä me kukkapaita tytöt!

<3// Jamiina

Väsynyt rokote-potilas

Eilen käytiin ottamassa avoneuvolassa pari kamalaa piikkiä, nimittäin 3 kuukauden rokotukset, jotka oli myös Aydan ensimmäiset pistos-rokotukset. Olimme joutuneet siirtämään rokotuksia myöhempään tytön flunssan takia, tarkoitushan oli saada samalla rokotukset kolmen kuukauden neuvolan yhteydessä. Parempi näin. Sain kerätä itse rohkeutta tulevaan ja siltikään sitä ei riittävästi ollut, kun tuli h-hetki. Ihan kamalaa!
Ayda ei tietenkään raukka osannut mitään pahaa aavistaa, meidän pikku ilopilleri, vaikka minä sen kun lohduttelin etukäteen ja pyytelin kauheasti anteeksi ja yritin jotenkin vaistomaisesti valmistaa häntä tulevaan.
Ja voin rehellisesti sanoa, että nyt on meidänkin vauva oikeasti itkenyt.
Huuto (lue: karjunta) olikin jo semmoista enimmäisen piikin jälkeen ja sitten vielä toinen oli edessä. Kyynel siinä itselläkin tuli silmään lohdutellessa pientä viatonta.
Mutta hyvin me selvisimme! Neuvolan aulassa jo alkoi hymyilyttää.

Rokotus päivänä Ayda meni yöunilensa jo ennen kello kuutta. Heräsi yhen kerran tunniksi maidon yhteydessä ja jatkoi uniaan.
Aamulla herättiin kahdeksalta, yleensä herätään jo kuudelta tunniksi, ennen kun mennään jatkamaan unia sinne 10-12 saakka. Eli uneen on vaikuttanut rokotteet, mutta niin on myös Aydan mielialoihin. Tyttö on tänään parkaissut ihan kunnolla jo kolme kertaa ja selvennän siis: Se on paljon. Ayda ei ikinä edes oikein itke. Kiukkuilee kylläkin väsyneenä, mutta siis kunnon vauvan itkua ei meidän kämpästä kuulu lainkaan.

Palaan vielä Aydan nukkuma tottumuksiin: hänhän ei oiken päiväunia nuku. Ihan totaalinen maksimi on 45min päivällä, ja vielä mahdollisesti illalla jos oikein väsyttää. Mutta yleensä ei meillä nukuta edes niinkään paljoa. Torkahdetaan 15:sta minuutiksi, ja herätään sitten oikein iloisina ja pirteinä! (Ja kyllä, pari kertaa päivässä vaikka noinkin lyhyt aika onkin)
Pakkoa kertoa tämäkin esimerkkinä: Ayda oli ihan älyttömän väsynyt. Olin alkanut haaveilemaan päiväunien ottamista pinniksessä, ettei se jää ihan käyttämättömäksi. Laskin väsyneen kiukkuisen lapsen pinnasänkyyn, laitoin sängyn yläpuolella olevan mobiilin soimaan ja jäin seuraamaan tyttöä hetkeksi. Ayda rauhoittui nätisti mobiilin sointuun ja värikkäisiin eläimiin, jotai mobiilista roikkui. Ayda katseli ja lepäili siellä hetken, 10-15 minuutia, ja kun palasin katsomaan Aydaa niin ei hän ollut nukkunut hetkeäkään! Havahtui sieltä hymyilemään ja tervehtimään äitiä iloisena ja äänekkäänä (Ayda herää aina uniltansa juttelemaan ja nauramaan, Aina)!
Sillä pikku pätkän lepäilystä oli paljon apua, Ayda jaksoi koko loppu päivän valvoa yöunillensa saakka, eikä siis ollut nukkunut aikaisemminkaan sinä päivänä päikkäreitä. On se niin reipas!
Mutta nyt hän nukkuu jo toista tuntia...

Nyt kun Ayda on väsynyt ja nukkuu rokotusten sivuvaikutuksia pois, ajattelin kuvata (jos kerkiän ja Ayda sallii) lempi asukokonaisuudet Aydalta ja jos vielä aikaa ja intoa riittää niin itseltänikin!


<33: J